Viljelysmaan omistaja ei voi saada tulevaisuuden rakennustontin tuotoista mitään itselleen ( eikä voida laskelmisa pääomittaa diskonttausmenetelmällä), sillä hän ei ole missään vaiheessa rakennustontin omistaja ( kaavan mukainen rakennusluvallinen tontti ; tuottoarvomenetelmä ). Rakennustontin omistaja on hän, joka sai rakennuusluvan ko.tontille ja on ostanut sen. Arvatakseni jotakin sanoen sanon, että rakennuslupa on henkilökohtainen ja sitä ei voi myydä. Kauppahintamenetelmässä kohde on muu kuin rakennustontti ( rakennusluvallinen kaavan mukainen tontti ). Olen jo aikoja sitten puhunut näistä asioista. Myytävän tonttimaan puusto tulee tontin ostajalle ja myyjä saa ottaa kaupan tuloina tontin puuston koko arvon, puista pitäisi maksaa. Puuston arvo tontilla kasvaa puuston kehityksen mukaan ja kasvuvara tulee lunastuksessa korvata kokonaan tontilla ( vahinko ennenaikaisesta hakkuusta ). Puukaupan asioita käsittelee metsänarviointi tiede, jonka yksityiskohtia en tunne, mutta päätehakkuun mukaisen puuston arvo on korkeimmillaan. Puustosta maksettava hinta on sovittavissa kaupan osapuolien neuvottelussa vapaassa kaupassa. Tulee huomata lunastuksen ja vapaan kaupan ero, vaan raha mikä siirtyy on sama, siis puuston arvo tontilla sillä hetkellä ( maapohjaa ei lunasteta ). Olen käsitellyt metsän arvoa aiemmin kaupoissa kaupungin ja metsänomistajan välillä, voi olla, että se meni väärin. Sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein, niin Maanmittausosastolla suoritettu lunastusharjoitus oli ainakin hämäräperäinen ( kiinteistöarviointi 2 , tieteen ongelma )): Puuston omistaja saa koko puuston arvon kaupan arviointihetkellä, eikä tehdä mitään vähennystä tonteiksi  ja kaduiksi ( yl. alue ) muuttumisen johdosta. Vai pitäisikö tehdä .. ? Asiasta kai kiisteltiin professoreiden kesken. Lienee ehkä joidenkin mielestä kaavakohtainen ratkaisu ? Minusta puuston arvo kokonaan kaupoissa pitäisi maksaa ja jos korvaus olisi kyseessä niin puuston arvo + maapohja korvataan kokonaan ( maanomistajan omaisuuden menetys ja sen jälkeen kaupungin toimet eri omistajan toimia ). Muistan hämärästi, että lunastuksen ns. arvohetkestä väiteltiin pidemmän aikaakin. Olin ehkä sittenkin oikeassa aiemmin, mutta nyt on liikkunut tämänkertaiseen kirjoitukseen liittyen ikään kuin hämäriä muistoja tai jotain sellaista ja muutenkin on asioita käsiteltävään kirjoitukseen liittyen tullut mieleeni, mutta en kirjoita enää asiasta mitään, sillä arvelen ettei minun tarvitse kirjoittaa enempää. Koko minuun kuuluva asia on kai päättynyt. Kiitoksia sopiville henkilöille.

Ja nyt todellakin kirjoittelu loppuu.