Maanviljelystaloudessa, metsätaloudessa tai maataloudessa tehdään riskinotto tai taloudellinen uhraus maanviljelystalouden tai metsätalouden alalla ( tai esim. kotieläintalous ), mutta rakennustontissa uhraus tehdään rakennusvalmiin rakennustontin taloudessa etenemisen alalla ( myös tontin hankinta ). Kummassakin on käsittelyssä taloudellisen uhrauksen osalta ( riskinkanto ) erilaiset maankäytön talousyksiköt taloudellisessa etenemisessä ajan kuluessa. Mutta kuitenkin taloudelliset yksiköt määräytyvät juridisesti jurdiikassa. Näin ollen maankäytön jurdiikka on taloudellisten uhrauksien suhteen määräävässä asemassa, ei voida suorittaa taloudellista uhrausta ilman maankäytön jurdiikan määräävää asemaa ja taloudellisten uhrausten olemukset riippuvat itse talouskohteista, jotka ovat juridiikan määrääviä. Talousyksikkö ei voi syntyä ilman juridiikkaa, eikä uhrausta voida kohdentaa ilman juridiikkaa. Juridiikka voi olla esim. tapaoikeuden sisältöistä.

Siis jos diskontataan rakennustontin kohdetta ja siihen kiinnittyneitä tuloja esim. maanviljelystalouden uhrausten taloussysteemiin, niin astutaan jurdiikassa objektistä toiseen ja syntyy jurdiikan kannalta ja uhrausten kannalta kohteen muuttuminen ja tämä osoittaa ( muutos ) sen, että itse uhrauskohde on taloudessa eri kuin toisessa jurdiikassa, jonka jo juridiikka kertoi. Uhrausten ja riskien kohteet ovat uhrauksina ja riskien kohteina talousajattelussa eriäviä ( kuten jurdiikka jo kertoi ). Ilman juridiikkaa ei ole mahdollista talouden uhrauksien ja riskien olemus maankäytössä.

Mutta myös on niin, että jos ymmärretään ihmisen suorittama maankamaran maan käyttö talouskäytöksi, niin silloin talouden järkevyystekijät määräävät myös juridiikkaa, mutta talous ei poista jurdiikan määrävää luonnetta. Talous ja juridiikka etenevät maankäytössä toisistaan riippuvina. Katson kuitenkin juridiikan olevan, hieman ylittäen, taloutta määräävässä asemassa, koska talouden yksiköt ovat pääosin juridisia luonteeltaan  syntytavaltaan.