Esitin tuossa aiemmin, että talon ( kylän ) maille, kun perustettiin siirtokylä, sai tämä siirtokylä tontin ja sen määräämän pellon, muttei rajoja käyty metsässä pääkylää vastaan, vaan metsän antimia nautittiin yhdessä ( manttaalia kohden eräs määrä ) ja se, että kyseessä oli yhteisnautinta aiheutti sen, että rantakin oli yhteinen, jolloin vesi nautittiin yhdessä ( kalastus ), muttei siis rajoja käyty vedelläkään. Sanoin tuossa aiemmin, että siirtokylä saisi oman veden, muttei näin ole. Kuitenkin olisi syytä pohtia sitä tilannetta, että siirtokylän tontti olisi rannassa; saisiko silloin siirtokylä oman veden ? Muistan katselleeni erästä lainvalmisteluasiakirjaa, jossa jokin tontti oli rannassa, jolloin pääkylän veden sisälle rajaa käytiin vedellä siten, että tontti ( ja ehkä peltokin ) sai oman veden rajankäynnissä. Kyllä sittenkin voi olla niin, että siirtokyläkin saa oman veden, jos vain tontti on rannassa ja / tai peltoa on rannassa. Mutta kirjoitin asiasta hieman epäselvästi ja syynä siihen lienee eräs perinteinen syy ?