Kun tontin manttaali on esm. 1,0000 niin saadaan yksi manttaali peltoa ja yksi manttaali metsää ja yksi manttaali ruokosaraa ja yksi manttaali vettä. Ja nämä ovat eräät pinta-alat, mutta niiden alalta saadaan ottaa viljelytuotosta, metsän aineksia, ruokosaran aineksia ja veden aineksia ja jos tontin manttaali kasvaa esim. 2,0000:aan saadaan pellon alaa kasvattaa vastaavasti mutta metsän manttaaliala ei kasva, vaan saadaan ottaa metsästä sen alalta enemmän metsän tuotteita ja ruokosaratuotteita saadaan ottaa vastaavasti ilman, että ruokosaramanttaalin ala kasvaisi ja samoin veden tuotteita saadaan ottaa vastaavasti ilman, että vesimanttaalin ala kasvaisi. Alkuperäiset manttaalialat määrätään Isojaossa ja myös sitä ennen verollepanotoimituksessa ja sitten ajan kuluessa määräytyvät ainesmäärät. Olen aimmin esittänyt, että kylän kasvun varalta on esim. metsämanttaali tietyn suuruinen alaltaan ja sitten kasvun tapahtuessa saadaan otettavien aineksien määrää kasvattaa. Pellon osalta on kuitenkin niin, että pellon ala kasvaa tontin manttaalin kasvaessa taulukon mukaan ). Ruokosaran manttaalilta otettava aines kasvaa, vaan ei ala. Sama koskee vesimanttaalia. On toki muistettava tontin suuruus ja siihen pätee se, että alkuperäinen erotus on tontin suuruudelta erään manttaalin suuruinen ja tontin manttaali kasvaa ( ehkä virheellinen ajatus ), kun pellon, metsän ja ruokosaran sekä veden aloilta otettavaa ainesmäärää kasvatetaan ja silloin ainesmäärää koskee se sääntö, että se ehkä ( en ole varma ) kasvattaa tontin manttaalia. Siirtokylän suhteen pätee se, että siirtokylän manttaalia kohden saadaan tietty ainesmäärä, joka on Vuoden 1734 Lain mukaan puolet manttaalin edellyttämästä määrästä. Siis - käsittääkseni - pääkylän ottama määrä ainesta on jokin määrä ja yhtäaikaa sen kanssa saa siirtokylä ottaa aineksia maasta ja vedestä. Vaikuttaa sille, että metsä- , ruokosara, ja vesimanttaali ovat hyvin suuret alat, joiden alueelta saa manttaalia kohden ottaa ainesta tietyn määrän. Siirtokyliän varalta on varautuma myös tehty alkuperäisessä manttaalialassa. Maarekisterissä oli merkintä tontin manttaalin suuruudesta, joka oli desimaaliluku ja tämä viittaisi siihen, että tontilla on kaksi merkitystä: Alkuperäinen erotuksen manttaali ja aineksen oton aiheuttama manttaali ( jota ei kai merkitty ). Tämä asia on minulle siis epäselvä. Käsittääkseni siirtokyliä saattoi perustaa Isojaon jälkeenkin. Siirtokylien rajoja ei kai käyty metsässä, ruokosarassa ja vedessä. Mutta siirtokylän tontin rajat käytiin ja pellon ala oli tontin manttaalin ( puolet siitä myöhemmin ) suuruuden mukainen. Jos siirtokylällä oli rantaa, sai se veden, jonka ala suhtautui pääkylän veden alaan siten, että siirtokylän ( myöhemmin tullut ) ala vedellä oli pienempi alaltaan kuin pääkylän veden ala, mutta rajat Välirajalain mukaan käytiin ( kylien rajat ).