Tarakastellaan asioita vuokrana. Viljelysmaan omistaja voi vuokrata maitaan ja hän saa pyytää millaista vuokraa haluaa. Mutta hän ei saa vuokraa viljelysmaille syntyneestä rakennusluvan mukaisen tontin vuokrasta. Eikä viljelijä voi päättää em. tontin kohtalosta mitään ( viljelijä ei voivuokrata raknnusluvan saanutta tonttia kenellekään, koska se ei ole hänen omaansa ). Vain, jos viljelijä rakentaa tontit rakennusluvan saatua joko itse tai rakennusurakoitsija ne rakennutuksessa ne rakentaa tai tontti on hänen omaansa, syntyy mahdollisuus vuokraan ja sen tuottoihin. Rakennusluvaton kaavatontti ei ole todellisuudessa rakennusmaata ja siitä ei voi syntyä mitään jurdisesti perusteltua oikeuden tuloa kaavatonttina ollessaan viljelysmaan omistajalle. Näin ollen ei ole myöskään perusteluja viljelysmaan myynnissa rakennusmaan myyntituloihin. Olen asioista puhunut aiemminkin, mutta tämä jäi tarkastelusta silloin pois. Ylipäätään se perustelu, että viljelijälle koitusi etuutta rakennusmaasta, jonka syntyminen on kaukanakin tulevaisuudessa ja, joka ei tule hänen omistamaksi rakennusluvin, on tieteellisesti perustelematon ja kestämätön.

Prof. PVV on todennut, että kaupunkimaalla ei ole perusrakennusoikeutta, mutta maaseudulla se pätee. Onko elinkeinonharjoittajalla harjoittamansa elinkeinon vuoksi perusrakennusoikes , tai ylipäätään asuttajalla ? Luulisi kaavoitetun ja lohkotun tontin omistajalla olevan perusrakennusoikeus. En tiedä mitä PVV oikein tarkoittaa perusrakennusoikeudella, mutta ainakin ko. oikeuden tulee olla kaikille tasveroinen. Ja ainahan rakennusluvan saannissa on kriterinsä, mitä ne ovat maalla ja kaupungissa Olen puhunut aiemmin yhteisön määräysvallasta rakennusluvissa ja siis oikeushistoriasta voi johtua yllättäviäkin asioita rakennusoikeuden suhteen. Siitä olen varma, ettei perusrakennusoikeus synny pelkästään sen perusteelle, että joku omistaa maata ja on fyysisesti ylipäätään mahdollista rakentaa. Olen pohtinut aiemmin talonpoikaistontin rakennusoikeutta ja kaavoitusta talonpoikaismaalle.

Minusta on myös kestämätöntä se, että uuden asutuksen vesijohdon ja viemärin rakennuskustannukset tulevat maanomistajan maksettaviksi maankäyttösopimuksissa. On kyse eräänlaisesta pakkobisneksestä tonttimaiden syntmisen osalta, joka on valitettavaa esim. jonkun vähävaraisen osalta ( esim. pankkilaina kustannuksiin ). Pakkobusiness. Jos kustannukset eivät tule maanomistajalle tietääkseni silloin hänen mailleen ei kaavoiteta rakennusmaata. Koko järjestelmä on huomattavan kyseenalainen. Eikös vesijohto- ja viemäröinitjohtokustannukset peritty aiemmin tontin omistajilta liittymämaksuina ? Minkä vuoksi asioita on muutettu ? Jos vanhalle rakennetulle alueelle tulee uudet vesi- ja viemäröintijohdot, niin keneltä niiden rakennuskustannukset peritään ? Onko kyse tasaveroisuudesta. Toki en tiedä tarkkaan mikä on lain sisältö, koska en ole seurannut lainsäädäntöä, koska en toimi maanmittausalalla.

Koska mitä ilmeisiimin halutaan, etten enää kirjoita mitään niin kirjoittelu loppuu tähän. Kiitos lukijoille.