Minusta tajunnan ulkopuolella ei ole fyysistä tai ei fyysistä maailmaa. Ja tajunta on rakkautta ja siis kaiken rakkauden ulkopuolella ei ole mitään maailmaa. Jumala eli Tosirakkaus ja kollektiivinen rakkaus sen sijaan ovat, mutta nekään eivät ole tajunnan ulkopuolella. Meitä on vain yksi, vaan ehkä erehdymme olemaan monta.

Buddhalaisuudessa on se totuusvaihtoehto, että minuus on harhaa ja se vaihtoehto on myös rakkausteoriassa. Siis: Jumala on kaikessa, mutta esiintyy luuloja minuudesta Jumalassa. Toisaalta minuus voisi olla Jumalan teeskennelmä ja siis sen puolesta harhaa, jolloin teeskennellyt Jumala ei tunne itseään.

Jumalan toiseus on valo ja se on rakkauden kirjo tai se on monistinen ( tai monistinen ja pluralistinen yht´aikaa ). Monistisessa tapauksessa voidaan ajatella tuntemuskirjon syntyneen olentomaailmassa ja se kirjo on pelkoon perustuvaa ( pelätään Jumalan rakkautta ), jolloin syntyy valon varjokirjo, joka tuntemuksin tunnetaan fyysisenä maailmana ( missään tapauksessa ei ole materiaalista maailmaa olemassakaan ).

Pelkoon perustuvana kirjo ( minuudet mukaan lukien ) on harhamaailma, sillä vain Tosirakkaus eli Jumala siihen liittyneine entiteettineen ja siis Tosirakkaudeksi tulleine on olemassa. Tosirakkauteen päästään näkemällä kaikkien elämän tilanteiden ratkaisuksi rakkauden jälleensyntymissä.