Vaikka ajateltaisiinkin niin, että kaavassa määrätään rakennusoikeus lopullisesti, niin on helppo huomata, ettei tällainen ole totuus. Se ei ole totta siksi, että kaavoituksen rakennusoikeutta säätelevä aines ei langeta lopullista rakennusoikeutta kenellekkän ts. millekään taholle subjektiivisena oikeutena. Aina on kysymys olemassa, että toteutuuko kaavavarauksen kaavan määrittämä rakennusoikeus ja se, että kuka rakennusoikeuden saa sekä se, että milloin rakennuslupa syntyy määräten rakennusoikeuden syntymisen yhdyskuntaan sekä myös lopullisesti uuden rakennuksen tulon yhdyskuntaan ( arvoperustat ). Viljelysmaan omistaja ei voi saada kaavan tultua valmiiksi vielä toteutumattomalla kaavalla  subjektiivista rakennusoikeutta itselleen ennen kuin on itse rakennuslupaa itselleen hakenut ja ryhtynyt rakentamaan. Kaava kyllä määrittää rakennusoikeutta ( sijainti, ja tehokkuusluvun määräkäsitys ), mutta ei sanele kenelle rakennustontti toteutuessaan kuuluu ja tämän myötä kenelle rakennusoikeus kuuluu sitten kun kaava toteutuu ( osin tai kokonaan ) tai sitä, että kuka saa subjektiivisen rakennusluvan. Kaava ei voi olla tontin täyden arvon määrääjä, vaikka kuinka tuntuisi siltä, että kaava määrää arvon ja kaavoituksen tultua juuri lainvoimaiseksi viljelysmaan arvo kohoaa. Arvo kohoaa vasta rakennusoikeuden tultua subjektille omaisuudeksi. Pelkkä kaava ei arvoa kohota, koska subjektia ja oikeutta ei ole lopullisesti ratkaistu. Muutosta asiaan ei tuo se, että maan arvot nähtäisiinkin kauppa-arvoperustaisina, koska kaavoitus ja rakennusoikeus on juridista asiaa. Mutta niin voi menetellä esim. rakennusliike, että ostaa vilejelysmaan ja rakentaa kaavan toteutuessa tontit lopulliseen muotoonsa ja tällöin rakennusoikeuskysymys on jo ratkaistu, jolloin kaava toteutuu lopullisesti tai osin. Muistan TKK:lla käytyä keskustelua ns. arvohetkestä. Vai oliko se joku muu keskustelu ?