Eduskunta ja siten myös yhteiskunta säätävät lait ( myös säätyvaltiopäivät ). Siis jos puun tarve olisi joskus historiassa - silloin kuin maanomistusta koskevia määritteleviä lakeja säädettiin - kasvanut nykyiseen määrään, niin olisi ehkä menetelty toisin kuin historia nyt  on, valtakunnan metsien ja peltoviljelyn suhteen. Varmaankin maan viljelyn kohdalla olisi menetelty toisin, kuin mainitsemani talonpoikaisoikeudet ovat ja olisi säädetty vapaa pellon koko, joka on tarpeen nykyajan yhteiskunnassa. Mutta metsien suhteen olisi myös ehkä menetelty siten, että metsät olisivat muodostettu elinkelpoisiksi tuotantoyksiköiksi ja siis nykyajan puun tuotannon määrä olisi määräytynyt kaiken puun tarpeen mukaan sopivalla kiinteistöjaotuksella, joka olisi peltomaista riippumaton omistuksen suhteen ( kruunu hoiti puuhuollon vuoriteollisuudelle ? ) Lainsäädännön suunnittelussa olisi silloin erotettu pellot ja metsät ( ja kalavedet ) omiksi yksiköikseen, jotka olisivat vastanneet omine erillisine omistajineen kaikesta peltojen antimien tuotannosta ja metsien antimien tuotannosta. Olisiko käynyt näin ? Onko historiassamme esiintynyt ryhmittymiä, jotka ovat ottaneet itseään koskevan lain omiin käsiinsä ja muokanneet luulottelullaan jopa virkakunnan käsityksiä maanomistuksen suhteen ? Entä kalavedet ? Jos niitä koskevia lakeja säädettäisiin nyt yhdessä koko maan ja veden omistuksen lainsäädännön yhteydessä, niin miten meneteltäisiin ?

Historia kertoo, että talonpoikaisessa kotitarveoikeudessa sallittiin pellon kotitarveoikeus ja historiallisista järjen syistä puun kotitarpeen mukainen käyttö metsässä ( poltto- ja rakennuspuu ). Mutta jos viljelyn tuotteiden ja metsien tuotteiden tarpeet olisivat olleet määriltään nykyiset olisivat varmaankin tuotantoyksiköt olleet erilaisia ja mahdollista on, ettei maanomistusyksiköistä olisi tullut sellaisia metsän omistuksen pellon omistukseen liittäviä kokonaisvaltaisia yksiköitä ( tontti määrää pellon, pelto metsä, metsä ruokosaran ja ruokosara veden ). Pelto ja metsä tarjoiltiin pakolla lainsäätäjän toimesta yhteen liitettyinä kaikkea kotitarveoikeutta varten ( pelto määrää metsän ). Kalavedetkin on liitetty pellon ja metsän omistukseen ( metsä määrää ruokosaran ja ruokosara veden )  Eikö, jos lakia säädettäisiin vasta nyt omistuksen suhteen, olisi järkevämpää säätää lakia niin, että kalavesien tuotantoyksiköt olisivat suuria itsenäsiä yksiköitä, metsien omistuksesta ja muusta maanomistuksesta irrallaan.

Mutta nythän on se tilanne, että ehkä onkin löytynyt oikeushistoriasta kaiken mullistava kömmähdys ? Kaikki onkin talonpoikaisoikeuksien suhteen vain kotitarveoikeutta ? Paljonko on täysi fructus ( vähennettynä jokamiehen oikeudella ) miinus kotitarveoikeus ? Ja kenelle erotus kuuluu. Vastaus on selvä: Se kuuluu kruunulle, joka luovuttaa siitä osan siirtokylävarauman mukaan. Kotitarpeen suhteen voi olla vaikeaa selvittää ja onkin käytännöllisesti katsoen mahdotonta selvittää kunkin nykytalon tilanne kotitarpeen määrän suhteen erikseen jotakin reformia varten, mutta tulevat sukupolvet selvittäköön koko asian kaikkine puolineen, yleisesti ottaenhan asia kai selviää lainvalmisteluista tai muusta kuninkaallisesta aineksesta ( Wreden viittaama kirja ? ).