Nyt tämä kaupunki tuntuu sellaiselta kuin sen hyvin nuorena koin. Toki tietoa elämässä on karttunut ja eri vaiheet ovat opettaneet. Tuska on kadonnut. Tuska, joka aiheutui pahuudesta ja negatiivisista kohtalon muutoksista. Nyt tämä kaupunki tuntuu erilaiselta kuin hetki sitten. Ja sen olen sittenkin monien vaiheiden jälkeen saavuttanut, jonka asetin tavoitteeksi murrosiäkää entelevissä ja lapsuuden vaiheissa. Totuus on selvinnyt ja se on Ontologinen Idealismi ( se teoreettisen filosofian oppi ). Uskoisin, että materialismi on romahtanut harhaoppina. Oletus minulla oli pitkään, että materialismi on totta, mutta olin kriittinen ja maailma näytti sen mikä on totta: Idealismi on totta. Kaupunki tuntuu oikeaoppiselta ja miellyttävältä ja tuntuu siltä, että olen totuudessa kiinni. Nuorena en uskonut henkisyyteen, mutta nyt uskon. Materialimissani olin kyllä kriittinen ja arvostin materialismia, mutta onneksi se on harhaoppi. Ja sokerina pohjalla on itseni ja muiden hämääminen: Minä olin kuin olinkin henkinen pohjimmiltani. Nyt sen voi tunnustaa. En ollut pohjimmiltani materialisti.