Kaskiviljelyä harjoitettiin ennen peltoviljelyä. Eli puusto kaadettiin ja ala poltettiin ja sitten näin saatu kaskipelto hylättiin laitumeksi jonkin ajan päästä. Tässäkin on pätenyt sääntö: Tontti määrää pellon, pelto metsän, metsä ruokosaran ja ruokosara veden. Kaskipelto otettiin aina uudesta paikasta tontin määrätessä sen koon ( pikän ajan kuluessa saatettiin sama ala kasketa uudelleen ). Isojaon yhteydessä rajattiin se talon alue, jolta kaskipellon sai ottaa toiseen taloon nähden. Kotitarveoikeudesta kuitenkin oli kyse ja kaikki kaskeamistyöt tehtiin kylän yhteisesti ( agraarikommunismi, kuten prof. Lang kyläyhteisöä kutsui ). Peltoviljelyyn siirryttäessä päti edelleen sääntö: Tontti määrää pellon, pelto metsän, metsä ruokosaran ja ruokosara veden. Kaskeamiskaudella ei ehkä Isojakoa suoritettu kovinkaan usein ?

Kytö on suo, joka polttamalla otettiin viljelyyn. Näitä oli Pohjanmaalla. Huomattavaa on, että suo saatettiin ottaa viljelyyn, vaikka  sitä suota ei näy ym. pääsäännössä. Tällaista olenkin aiemmin esittänyt. Onko kyse uuden valtauksesta ?

Laitumen sai omistaa vaikka sitä ei ym. luettolossa näy. Mutta se metsittyi, joten miten se sitten omistettiin ? Absoluuttisesti ? Kaskialan jälkeisen laitumen ala kai tulkittiin metsään kuuluvaksi.

On pohdittava sitä mikä oli se kylän ala, jolla kaskiviljelyä sai harjoittaa toiseen kylään nähden. Kylän rajat käytiin vasta ( maiden raja ) yleensä Isojaossa ja talojen maiden rajat käytiin myös silloin, mutta oltiin silloin siirrytty jo peltoviljelyyn ja kaskeaminen liittyy kai pääosin sarkajakoiseen omistukseen, jolloin kylän maiden rajoja ei vielä yleensä oltu käyty. Jos Isojaon jälkeen suoritettiin kaskiviljelyä, niin kai talojen alat isojakotoimitusta suoritettaessa sovitettiin kaskeamisen mahdollistaen ?

Lounais-Suomessa kaskiviljelystä siirryttiin peltoviljelyyn jo aiemmin kuin Savossa tai Karjalassa. Joissain pakoin kaskiviljelystä luovuttiin vasta 1900 - luvun alussa